Kuolemajärven kirkko sijaitsi Kuolemajärven Kirkkoniemessä, jonne Kolkkalasta oli matkaa maanteitse 17 km, järven yli vähemmän.

Kirkon suunnitteli Josef Stenbäck. Kirkko rakennettiin Virolahden punaisesta graniitista vuosina 1899-1902 ja vihittiin käyttöön 11. tammikuuta 1903. Kirkko oli muodoltaan kahtamoinen, jonka kellotorni sijaitsi alttarin ja ristivarren välisessä kulmauksessa. Myös kahtamoisen ristikeskustan päällä oli pieni torni, kattoratsastaja. Kuolemajärven kirkko edusti kansallisromantiikkaa.

Kellotornissa oli kolme kelloa. Alttaritaulua kirkossa ei ollut vaan sen tilalla oli alttariseinän suuresta ikkunasta avautuva luonnonmaisema. Kirkon urut olivat 19-äänikertaiset.

Kirkon tuhoutuminen

Kun talvisota syttyi, joutui Kuolemajärvi varsin pian sotatoimialueeksi. Suomalaiset räjäyttivät kirkon tornin 8. joulukuuta 1939, jotta venäläiset eivät olisi voineet käyttää tornia tähystys- ja tulenjohtopaikkanaan. Räjähdyksen aiheuttama tulipalo tuhosi kirkon pahoin, vain muhkeat kiviseinät jäivät pystyyn. Talvisodan jälkeen kirkon raunio jäi Neuvostoliitolle. 

Kun Suomi valtasi Kuolemajärven takaisin jatkosodassa 1941, huomattiin venäläisten aloittaneen kirkon raunion purkamisen. Jatkosodan aikana suomalaiset eivät ryhtyneet korjaamaan kirkkoa. Vuonna 1944 alue siirtyi taas Neuvostoliitolle. Tämän jälkeen kirkonraunio ja hautausmaa hävitettiin täydellisesti. Kirkon graniittiseinät, tiilet ja hautamuistomerkit kuljetettiin pois ja koko alue tasattiin. Nykyään paikalla toimii lasten leirikeskus.

Kirkon kellot ja urut tuhoutuivat kirkon mukana, mutta osa irtaimistosta, muun muassa ehtoolliskalustot ja kastemalja 1700- ja 1800-luvuilta, saatiin pelastettua. Kuolemajärven seurakunta lahjoitti kaiken pelastuneen omaisuutensa vuonna 1950 Turun Martin seurakunnalle.

Muistomerkki

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen suomalaisten toimiminen luovutetulla alueella helpottui. Kirkon paikalle asennettiin muistolaatta vuonna 1990. Varsinainen muistomerkki pystytettiin 1995 kirkon alttarin paikalle. Muistomerkki valmistettiin Virolahden punaisesta graniitista eli samasta materiaalista kuin kirkkokin oli aikoinaan rakennettu.

Teksti: Wikipedia

Lue alta Pentti Loukosen tekemä selvitys kirkon vaiheista.